Suorasukainen, itsepäinen ja nykyään aika etiikantajuinen naisihminen Savosta. Elämäni keskipisteet ovat eläimet, taide ja tiede. Mietin paljon etiikkaa ja moraalia sekä eläinoikeuksia.
Perustin tämän blogin pohdittuani aika kauan sellaisen perustamista suomeksi, kerta enkkuversioita jo on, eikä kukaan muu ollut tehnyt pelkkiin hevosiin keskittyvää, rujonpuoleista blogia tällä kielellä.
Ainakin osa blogin kuvista on minun piirtämiäni. Töherrykseni pitäisi tunnistaa viimeistään niiden sisältämästä nimimerkistäni tai, kun kuva ei ole vartavasten blogia varten muokattu, samaisesta nimikerkistä ja päivämääristä TAI nimmaristani ja noista samoista päivämääristä...
Hevospiirtäjäksi rupesin suunnilleen samoihin aikoihin kun löysin hevoset ylipäänsä, eli alle kymmenvuotiaana. Lopulta pelkät hevoset sitten eivät riittäneet, piti opetella lajin anatomiat ja kaikki muu perusteellisesti läpi - ja opettelen edelleen.
Hevostaustani
Melko olematon ja naurettavan kehno, sanoisinko. Pääpaino on aina ollut henkisellä ja visuaalisella puolella. Olen hevostellut jostain kymmenvuotiaasta asti, ja lukenut aina pelkkää tietokirjallisuutta, nykyään tietysti myös blogeja ja nettisivuja. Olin alunalkaen sellainen "normaali" hevostyttö, en nähnyt missään mitään vikaa ainakaan alkuun. Vasta jossain vuoden 2008 paikkeilla aloin ottaa enemmän selvää ja ylipäänsä saada tietoa asioista, ja huomasin miten epäreilua elämä voi hevoseläimelle olla - ihmisen kanssa.
Vaikka käytäntö puuttuu lähes kokonaan - ei täysin - uskallan väittää etten ole ihan umpiluu hevosalan etiikasta ja epäkohdista puhuttaessa. Näen monessa hyvin normaalissa asiassa nykyään jotain, mitä siinä/sen ei pitäisi olla. Olen lopulta tullut luottamuksen, kisattomuuden ja lajintuntemuksen kautta positiivisesta vahvistamisesta oikaisten siihen tulokseen, että parhaassa tapauksessa hevonen ja ihminen eivät löydä väliltään perinteistä rautaa (ainakaan suusta). Nami on hyvä juttu hevosellekin.
Olen täten aika "äärimmäinen" raudaton hevosihminen, ja pyrin käyttämään maalaisjärkeä ja empatiaa hevostenkin kanssa, mikäli se edes on (koskaan käytännössä) mahdollista. (En tiedä miten ironista on, etten silti usko että hevonen menee ihan rikki siitä jos sen kanssa joskus vähän tappelee ja epäonnistuu, sitä sattuu kaikille. Mitään tarkoituksellista kekkalointia ihmiseltä en kyllä hyväksy.)
Yksi suurimmista mielenkiinnoistani hevosalalla on nuo amerikkalaiset showilmiöt ja näyttelylinjat. En tiedä mitään niin rumaa kuin ylilihaksikas, töppöjalkainen halterquarter tai kirurgisesti käsitellyt kuikeloarabit ja silmät päästä tippuen kauhovat tennesseenwalkerit. Minulla on asiasta melko paljon tietoa - ei tarpeeksi tietenkään - ja olen myös yrittänyt piirtää ilmiöitä liiallisuuksiin asti.
- Afuz'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti